Äitiys, tuo onnen ja autuuden tyysija. Vai eikö sittenkään?
Tämä blogi syntyi (kipeästä) kasvusta äitiyteen, oman identiteetin muutoksesta, tarpeesta ymmärtää nykyistä ja tulevaa ja halusta sanoa asioita niin kuin ne ovat (meillä, eivät ehkä muualla).
Viimeiset kuukaudet olen miettinyt, että miten yksikään kotiäiti maailmassa ehtii pitää blogia. Meidän perhe-elämä puolivuotiaan unettoman kanssa on ollut pitkiä öitä ja loputtomia päiviä. Toki joukkoon on mahtunut paljon onnen ja riemun hetkiä, mutta ollakseni rehellinen, on sanottava ettei mikään aika ja työ elämässäni ole ollut niin tiivistä ja rankkaa kuin kotiäitiys.
Uni on sellaista, ettei sen arvoa täysin ymmärrä, ennen kuin se riistetään. Ja kun lapsi ei nuku, ei nuku loppuperhekään. Siinä vaiheessa kodin siivous on toissijaista (toki pakollista, ettei minikokoinen lattialuutu ehdi syödä kaikkea lattialle unohtunutta parempiin suihin), ruokaa laitetaan asteikolla "helpoin ja nopein" ja kaikki ylimääräinen jää.
Unettomuuden merkkejä:
- Päässä liikkuu ainoastaan yksi ajatus kerrallaan (harvoin ja hitaasti). Joku muistaakseni lohdutti, että ajatukset kyllä palaavat päähän takaisin, eli ei huolta, tämä tyhmyys on vain väliaikaista.
- Kauppareissu on syvältä helvetistä: niin kuin olisit juuttunut jättimäiseen vilkkuvaan labyrinttiin, josta ei pääse ulos ilman oikein mitoitettua reittiä ja tarkkaan valittuja tuotteita. Kun siihen yhdistää pään, jossa harvoin ja hitaasti liikkuu yksi ajatus, täytyy kauppareissu kartoittaa huolella jo ennakkoon. Pelastuksena toimikoot muistilista (loputon) ja tukijoukot (ehdottomat).
- Älä kuvittele, että aamukahvi piristäisi. Sen sijaan ulkoilma piristää (ja väsyttää), joten ulkoilet päivittäin. Muista pitää kävellessäsi silmät auki, sillä väsyneenä koordinaatio katoaa ja jalat vievät väistämättä sivusuuntaan. Tiukka katse eteenpäin pitää jalatkin suunnattuna kohtisuoraan.
- Puhelimesi on äänettömällä ja ovikello kytketty irti seinästä, ettei kukaan vahingossakaan vaaranna niitä muutamaa minuuttia, jotka uneton päiväsaikaan nukkuu. Et ymmärrä kotiäitejä, jotka päiväuniaikaan tekevät sitä ja tätä ja tuota, koska itse et uskalla (tai jaksa) edes vetää vessaa. Sen sijaan olet mestari tekemään asioita viihdytettävä vauva käsipuolesta roikkuen ja todellakin tiedät, minkä vapauden kantoliina, kantoreppu ja muut sellaiset huippuluokan keksinnöt antavat!
- Jos yöuni jatkuu yhtenäisesti yli kaksi tuntia, valvot loppuyön. Olethan jo nukkunut ties kuinka pitkään!
- Olet kokoaikaisessa krapulassa ilman ensimmäistäkään alkoholitippaa. Painava pää, oksettava olo ja kokovartalojomotus tuntuvat jo aivan normaalilta.
- Inhoat jokaista, joka sanoo "jospa se nyt nukkuu, kun nukkui päivällä noin vähän". Ei, se ei nuku.
- Inhoat jokaista, joka sanoo "jospa se nyt nukkuu, kun meni myöhemmin yöunille." Ei, se ei nuku.
- Inhoat jokaista, joka sanoo "kyllä se siitä" "ei ne loppuikäänsä valvo". Mistä helvetistä tiedät, jos tämä kappale valvookin. Ja varmasti muuten valvoo!
- Inhoat jokaista, joka sanoo "hyvä päivärytmi" ja "syökö se tarpeeksi" ja "jätä yöimetykset pois". Päivärytmi on täsmällinen (rytminen vauva sen itse vaatii). Se syö kuin hevonen (ja juo myös) jo päiväsaikaan, mutta ei, edelleen se on nälkäinen öisin.
- Jotenkin aina iltaisin silti toivot, että jospa ensi yönä. Ja kun tunnin kuluttua heräät ensimmäiseen huutoon, toivot jälleen, että ensi yönä.
- Tiedät, että unikoulu ehkä auttaisi, mutta olet liian väsynyt pitääksesi sitä.
- Et todellakaan jaksa joka hetki hehkuttaa vauva-arkea ja onnellista olotilaasi. Hah! Kaipaat töihin suunnattomasti ja silti samalla pelkäät, että jos vielä valvoneena pitäisi osata tehdä jotain. Olla vastuussa jostain muusta kuin itsestään ja tuosta minikokoisesta unettomasta. Huh!
- Kun vauva ensimmäistä kertaa alkaa nukkua päiväunia 45 minuuttia kerrallaan (omassa sängyssään, ei sylissä), ehdit unien aikana perustaa tällaisen blogin, kirjoittaa jättipitkän julkaisun, keittää kahvit, nauttia sohvanrauhasta, siivoilla, jatkaa keskeneräisiä opintoja. Ja aikaa jää vielä! Kaksi minuuttia. Ja nyt täytyy jo mennä.
Tsemppiä ja selkeitä ajatuksia kaikille muille unettomille!
- M.M.
