tiistai 23. kesäkuuta 2015

Mahdoton tehtävä

Tiedättehän sen ihmistyypin, jolla on vuorokaudessa kaksinkertaisti tunteja. Minä en kuulu niihin, en tosiaan.
Se ihmistyyppi tekee äitiysloman aikana mahdottomia: kirjoittaa kirjoja, opiskelee, perustaa yrityksen, osallistuu jokaiseen perhekerhoon ja matkustaa maailman ympäri. 

Minä olen ylpeä, kun siivosin tänään keittiön. Kyllä, pelkän keittiön. Iltaan mennessä se oli taas pommin jäljiltä.

Ja pakkasin reissukamat. Pienin purki pakkauksiani, annoin sen purkaa koska se oli ensimmäistä kertaa koko päivänä hetken hiljaa. 

Laitoin ruokaa, pienin kitisi kainalossa. Kun hän lopulta nukkui, nukuin itsekin. Ja nyt on yö, hän herättää viiden tunnin kuluttua ja minä en saa unta. Nukuinhan jo päivällä. 

Kesä on kuljettanut meitä paikasta toiseen. Se on aivan hyvä niin. Joutuu elämään äärirajoillaan, kun pienin koettelee reissun päällä. Suomi on kaunis, en kaipaa nyt kauemmaksi. Meille jo tämä sadekesä on tuonut uuden uniongelman: kuumuuden. Onni on jäähdytin, mutta eihän se täysin viileyttä tuo ilta-auringon lämmittämään huoneeseen. 

Valvomme siis täällä edelleen, onneksi aurinko valvoo kanssamme ja kesäyöt ovat kauniit.

1 kommentti:

  1. Tsemiä arkeen! ♥ Käyhän kurkkimassa blogissani. Olet voittanut! :)

    VastaaPoista